torstai 14. joulukuuta 2017

Viimeistä viedään


Kirjoittelutahti on ollut tasaisesti vähenemään päin. Urheilurintaman kuulumiset mahtuvat jatkossa helposti joko Twitteriin @MiettinenTuukka tai Instagramiin tuukkamiettinen, niin ajattelin jättää tämän blogin pitämisen. Tämä osoite vaikenee tammikuussa, mutta sivut näkyvät jatkossa osoitteessa tuukkamiettinen.blogspot.com. Tässä on  vielä kuulumiset ja kiitokset kaikista näistä vuosista. Blogia tuli pidettyä kymmenisen vuotta ja itse urheilua on tullut se 35 v.

Kesän ehdoton pääkisa oli siis Challenge Roth, joka oli hieno kokemus, mutta sairastelu jätti (taas) hampaankoloon itse suorituksesta. Sen jälkeen kisasin Suomessa lyhyempiä kisoja, joita yllättäen taas flunssat sotki. Perusmatka meni pahasti penkin alle huonon uinnin takia enkä lämmennyt kisaan sen jälkeen juurikaan. Ensimmäinen kerta Ahvenanmaalla ei siis jättänyt kovinkaan lämpimiä muistoja. Seuraavalla viikolla oli uusi yritys maastotriathlonin puitteissa. Eurassa rantauduin ensimmäisen kerran triathloneissa ekana! Kisa oli muutenkin tasaisen hyvä suoritus, mutta muilla osuuksilla ei ollut enää kirittäjää. SM-kulta tuli kotiin ja jätti paremmat muistot kesästä.

Tänä vuonna mukana oli tuttu tukijajoukko, mutta laitetaan listaa tällä kertaa koko uran varrelta:



  • Isovanhemmat


Molemmat isovanhemmat olivat isossa roolissa ohjaamaan minut urheilun pariin. Kemijärveltä alkoi pitkälti hiihtäjän urani ja valitettavasti pappa ei ehtinyt nähdä urheilu-urastani mitään.  Leppävirralla seurattiin senkin edestä uraani ja ukki järjesti Leppävirran hiihtoareenaan minulle ensimmäiselle vuodelle kausikortin numero 1.


  • Hiihto-Kataja & lukion hiihtovalmennus

Ei minusta kansainvälisen tason triathlonistia olisi tullut ilman hiihtotaustaa. Katajan aktiivinen toiminta ja kova kilpailu innosti kovasti eteenpäin. Lukiossa homma meni vakavammaksi ja kovassa ryhmässä harjoittelu tuotti SM-mitaleja nuorissa.


  • Maxim

Maxim oli pitkäaikaisin tukijani ja tarjosi aina hiihtoajoista lähtien tasokkaat energiapuolen tuotteet. Niillä jaksoi painaa tuhannet kilometrit ja tunnit.

  • Jyväskylän Stamina ja Koiviston Isku

Jyväskylässä minusta tuli ensiksi pitkien matkojen kärkipäänhiihtäjä Suomessa ja ennen kaikkea siitä muunnos kansainvälisen tason triathlonistiksi. Staminan porukan ansiosta en jäänyt niin yksin hiihtopiireistä erkaannuttuani. Kovimpiin vuosiin tuli mukaan #Söderdahlbrothers. Tompan apu oli korvaamaton, että sain harjoittelua muunnettua enemmän triathloniin tähtääväksi. Viimeiset vuodet olenkin edustanut Iskua tämän vuoksi.


  • Saucony

Saucony oli koko triathlonuran ajan tukenani ja sain juosta hyvillä kengillä. Minulle sopivat kengät ja riittävä määrä kenkiä säilytti jalat ehjänä kovillakin harjoitusjaksoilla. Gerisale toi kansainvälisyyttä myös tukija puolella.

  • SUP

Suomenurheilupyörä tuli mukaan kuusi vuotta sitten. SUPin pyörät ovat pitäneet minut samalla tasolla kilpakumppanien kanssa ja mikä tärkeintä, että nämä laadukkaat pyörät on kasattu Suomessa.


  • Sailfish

Sailfish vei märkäpukuni uudelle tasolle eikä uinnin heikkous ole ollut ainakaan puvusta kiinni.


  • Vanhemmat

Kaiken pohjana on ollut vanhempien tuki. Melkoista hiihtoelämää oli viimeiset vuodet kotona ja apua on ollut aina tarjolla viimeisen 35 vuoden ajan. Kyllä se "yksilöurheilijan polku" menee pitkään äidin ja isän "takapihalla" Suomessa.


  • Oma perhe

Viimeiset vuodet kaikista lähin tuki on tullut vaimolta. Aikaisemmin urheilu tahtoi mennä liiankin vakavaksi ja hyvä, kun elämään on tullut paljon muutakin. Pitkää oli ajatuksissa ”all in” ja sitten lopetus ”huipulla”. Nyt perheen kasvun myötä tämä on muuttunut loivemmaksi laskuksi ja hyvä niin, että on ollut sopeutumisaikaa elämänmuutokseen.

Syksyllä Saksassa myös työmatkan merkeissä.
Isot kiitokset kaikille vuosien varrella auttaneille ja mukana olleille! Olen saanut kokea ja oppia urheilu-urastani valtavasti.

Ensi vuodelle ei ole vielä mitään suunnitelmia ja joka vuosihan tässä on ”off season” pidentynyt. Urheilullinen elämäntyyli varmasti jatkuu ja ehkä se lappu on taas vyötäröllä ensi kesänä välttääkseni vieroitusoireita.

Perheenisä & työmatkaurheilija

Tuukka

Lopuksi vielä lista ikimuistoisimmista kisoista:

  • SM-hopea M-20 sarjan 30 kilometriltä Nousiaisista oli ehdoton kohokohta hiihdon nuorten sarjoista¨
  • SM-hopeat Joroisissa 2007 ja 2008 loppukirivoitoilla Kaitsusta
  • Ironmanin puolikkaalla St. Pöltenissä 2009 voitto pyörälyajoissa Chris "Macca" McCormackista (2* Havaijin voittaja)
  • Ironman Couer d’Alene (5.) 2009 oli ensimmäinen iso reissu ja jäi vain sen yhden sijan Havaijin paikasta PRO-sarjassa
  • Challenge Walchsee (6.) 2010 oli yksi kovimmista puolimatkankisoistani
  • Ironman New Zealand (7.) 2011. Reissu oli ikimuistoinen 5kk maailman toisella puolella, mutta Canterburyn maanjäristys sekoitti valmistautumisen itse kisaan.
  • Challenge Barcelona (7.) 2010 (jäi?) paras aika ironmanissa 8.32
  • Challenge Henley on Thames (3.) 2012 toi parhaan sijan isossa kisassa
  • Voittaminen on se juttu ja SE tuli 2011 Finntriathlonissa Joroisissa 

keskiviikko 12. heinäkuuta 2017

Challenge Roth

Olin asettanut varovaisen tavoitteen "alle 8:50" Rothiin syksyllä, mikä olisi realistinen vaikka vaikeuksiakin tulisi. Kevät meni paremmin kuin uskoin, mutta viimeisen kuukauden aikana 2 kesäflunssaa, joista toinen vielä kisaviikolla, saivat tavoitteen lopulta kuulostamaan kovemmaltakin. Olo oli kisa-aamuna "starttikelpoinen", mutta tarkoitus oli tehdä noin 95% -suoritus vaikeuksien jälkeen.
Vaihtoalueella tuli vielä ylimääräistä hässäkkää, kun eturengas oli tyhjentynyt yön aikana. Se tuli onneksi kuntoon, mutta uintiverra jäi olemattomaksi. Uintiin sain hyvän startin ja pääsin sopivaan porukkaan. Koko uinti tuli siinä helposti. Aika 58 min on hyvä verrattuna uintiin käyttämääni energiaan. Rothin uinti oli muutenkin kuin tehty minulle: kapea kanaali ilman aaltoja & suunnistusvaikeuksia ja märkäpuvulla.

Pyöräilyn alun otin erityisen maltilla, mutta porukan kasvaessa liian isoksi, piti tehdä oma ratkaisu reitin kovimmalla nousupätkällä. Paikka oli hyvin tiedossa, kun hotellimme oli mäen alla ja autolla oli tiedusteltu reitti tarkkaan. Ajoin kierrkosen lopun omaa ajoa. Toinen kierros oli ruuhkaisempi, kun oli kierroksella ohitettavia. Sain ajettua tasaisen pyöräilyn (keskiwatit 256) ja energiat upposi hyvin. Asiaa helpotti, kun isä oli huoltamassa, ja sain ajettua noin puolet matkasta omalla juomalla. Pyöräilyreitin nousuissa saa kokea erityisen hienoa tunnelmaa Saksassa ja Solar Hill oli kyllä kokemuksen arvoinen!



Maltillisen pyöräilyn jälkeen pääsin hyvävoimaisena juoksemaan maratonin 30 asteen helteessä. Juoksureitti oli muutettu tälle vuodelle yleisöystävällisemmäksi, mutta myös mäkisemmäksi. Juoksu meni tasaisesti vähän yli 3h -maratonvauhtia eikä mitään heikkoja hetkiä tullut. Varmaan kun aivan kaikki ei ollut pelissä, niin sai erityisen tasapainoisen suorituksen tehtyä. Lopulta maaliin ajassa 8:51:34 tyytyväisenä. Olisihan se ollut mukava haastaa hyvän kisan tehnyt Teemu tosissaan, mutta näin tällä kertaa.

keskiviikko 5. heinäkuuta 2017

Neljä päivää jäljellä

Tämä kausi tähtäsi Challenge Rothiin täysin ja päivät alkavat käydä vähiin. Pari vuotta on mennyt Suomessa kisatessa, niin erilainen tavoite on tuntunut mukavalta. Treenit meni keväällä vähintään suunnitellusti ja Tuusulan kisa oli hyvä (3. tasaisen tappavalla menolla). Varsinkin kun treeni tähtää täydelle matkalle eikä täällä juuri ollut kesäpäiviä ennen tuota kisaa. Pitkät harjoitukset ovat menneet jopa yllättävän hyvin, kun taas tuttuun tapaan allergiat ja flunssat ovat lisänneet haasteita.
Kuva hienosta kesäpäivästä ja levykiekosta. Taidan keskittyä jatkossa vain urheiluun.

Rothin kisasta tulee hieman erilainen kuin syksyllä luulin, kun Teemu ja Darby päättikin viime hetkillä tulla kisaan. Siinäpä tulee heti erilailla kisan tuntua. Darbyn kanssa ei ole kohdattu vielä täydellä matkalla. Viimeisestä kohtaamisesta Teemun kanssa Tahkolla jäi taas vähän hampaan koloon minulla. Tällä hetkellä päävastustajani taitaa olla kuitenkin kisaviikolla iskenyt flunssa. Toivottavasti sunnuntaina olisi kaikki kunnossa.

tiistai 30. toukokuuta 2017

Kisakausi starttaa sunnuntaina

Tässä ehtikin olla jo vähän lämpimämpää, että jäät lähtivät täältä pari viikkoa sitten. Kävin jo uimassa ilman saunaakin mökillä, kun muita peseytymisvaihtoehtoja ei ollut juoksutreenin päälle. Varsinaisia uintitreenejä avovedessä ei ole siis luvassa ennen kauden avauskisaa. Uinti on ollut tosin hallissa hyvällä tasolla koko kevään, varsinkin märkäpuvulla tai apuvälineillä uidessa.

Tri-pyörää ehdin ajaa pari lenkkiä maantiellä, mutta sunnuntaina palasin suosiolla ajamaan trainerillä terassille. Kesää odotellessa videopätkää viime kesän kuvauksista:
Pyörä oli viime vuonna viimeisen päälle, niin sillä on hyvä jatkaa. Saisikohan oma SUP Aero TT V3.0 väriä Kaitsun pyörän tapaan...

Kisakausi alkaa siis Tuusulassa sunnuntaina, mikä sopii paremmin ohjelmaan kuin alkuperäinen SM-pikakisa. Saa ajaa triahlonpyörällä, niin ei tarvitse vieraallla maantiepyörällä ajaa ennen Rothia.

torstai 9. maaliskuuta 2017

121 päivää

Kuopiossa on ollut hyvä talvi ja hiihtoa on kertynyt säännöllisesti jo marraskuun alusta lähtien. Hiihtokilometrit auttavat jokaiseen lajiin eikä niitä ole tullut liikaa uintia ajatellen. Uinnissa on löytynyt hyvä perustaso 2 krt/viikkossa uimisella. Tomppa tarkasti uintikunnon eilen ja ehjällä kevään harjoittelulla voi odottaa oman ennätyksen tasoista uintia täydellä matkalla kesällä. Juoksun ensimmäinen tasotesti Kuopio-hallissa vuodenvaihteessa herätti, että liukkaalla oli tullut juostua vähän liikaa. Olenkin siirtänyt talvijuoksua juoksumatolle, mikä on osoittautunut hyväksi valinnaksi. Pyöräily on ollut pienemmässä roolissa, mutta pitää nauttia hienoista hiihtokeleistä vielä, kun niitä on...
Kun urheilessa en pidä puhelinta mukana, niin varsinaisia hiihtokuvia ei ole. Tänä talvena tuli kokeiltua mennä vaihteeksi hissilläkin mäkiä ylös. Tuosta lajista innostuttua ostin omat "paremmat" telemark-vehkeet, niin jatkossa voi hiihtää ylös...

Rothin kisaan valmistautuminen on mennyt suunnitellusti ja äkkiähän tuo kisa lähestyy jo.

Matkalla kohti Rothia on vanhat hyvät tukijat mukana: Suomen Urheilupyörä, Saucony, Maxim ja seurana edelleen Koiviston Isku. Näistä varmaan juttua enemmän matkan varrella. Muutama pienempikin tukija on tärkeässä roolissa päivittäisessä tekemisessä. Uusi Sailfishin G-Range pitää huolen, että märkäpuku on parasta mahdollista luokkaa. Emfit QS on mitannut pitkään yöunia ja palautumisen tarkkailu käy vaivattomasti. Päivät on täynnä ohjelmaa, mutta onneksi nukun todella hyvin/"tehokkaasti". Tämä on sekä oma kokemus että Emfitin mittaama. Harjoituksen aikaisesta datasta vastaavat Suunto Ambit3 ja Mbody-älyhousut.
Lahdessa tuli käytyä päiväseltään. Oma ajoitus ja Happo Heikkisen huippukunto ei sattunut suunnitellusti, mutta hieno urheilupäivä katsomossa silti.


keskiviikko 14. joulukuuta 2016

One more year

Ensiksi lyhyt yhteenveto menneestä kaudesta. Talvi ja kevät sujui paremmin kuin muutamana edellisenä vuotena, mutta tuloset eivät parantuneet. Taas oli vähän vaikeuksia allergioiden ja flunssien kanssa tärkeimmillä viikoilla kisakauden alla. Kovat kisoihin valmistavat harjoitukset jäivät liian vähälle. Toinen asia, mikä söi tulosta, oli etten saanut itsestäni kaikkea mahdollista irti kisoissa. Siihen auttaisi levon lisäys, mikä on ollut aika minimissään. Kisoista jäi tasapaksut fiilikset eikä niissä ole paljoa muisteltavaa. Tämä antoi pohdittavaa tulevaisuutta ajatellen.

Syksyn olen viettänyt tiiviisti perheen kanssa. Poltetta on jatkaa tätä haastavaa perhe-työ-urheilu-yhdistelmää ensi vuonnakin. Ensi vuonna tulee täyteen 35 vuotta, mutta tästä huolimatta "agegroupit" eivät houkuttele.

Pari vuotta on mennyt Suomessa kisatessa lähinnä Finntriathloneja. Tähän kaipasin vaihtelua ja yksi kisa on ollut jo vuosia mielessä. Havaijin olen haudannut kohdaltani jo aiemmin (pro-sarjan rankingin tultua 2011). Tuon legendaarisen kisan suurin haastaja on Challenge Roth. Nyt nimi on listassa pro-sarjalaisena 9.7.2017 täydelle matkalle. Tämän toteuttaminen on siirtynyt, kun kisa järjestetään samoilla viikoilla Joroisten Finntriathlonin kanssa. Nimeni on ollut Joroisten listalla joka vuosi 2006 vuodesta lähtien (2012 jäi väliin lopulta sairastelun takia), muuten se on ollut vuodesta toiseen yksi päätavoitteistani. Nyt kaipasin vaihtelua ja urheilulliset tavoitteet ovat Rothissa 2017.
Ensi vuodeksikin toiveissa siis jotain uutta triathlonin parissa. Vuosi 2011 tarjosi kaikenlaista.

sunnuntai 14. elokuuta 2016

Kuopio Triathlon

Palautuminen Tahkon täydestä matkasta sujui nopeasti. Jalat eivät juurikaan olleet kipeät, mutta alaselkä oli jumissa pari päivää. Lieköhän pahin väsymys vasta tulossa? Toisaalta tämän kesän kisoja on vaivannut tasapaksuus enkä ole saanut itseäni niin tiukoille kuin pitäisi.

Eiliseen Kuopion Triathloniin oli luvassa myrskyinen sää. Aallokko oli myrkkyä minulle eikä uinnista tullut mitään. Jo uinnin aikana huomasin, että muut karkaavat kauas eikä takanakaan ollut apuja pyöräilyyn. Siis edessä oli 40 km yksin pyöräilyä myrkyssä (eilen olisi siis saanut ajaa porukassa). Pyöräily oli vaisua, kun ei ollut oikein kisafiilistä. Jarmo ei tällä kertaa saanut pyörällä ihan kiinni, mutta oli toisessa vaihdossa lähellä. Siitä sain piristystä omaan kisaan ja juoksu lähti kulkemaan hyvin. Juoksu oli rentoa, mutta SM-mitalisijat olivat liian kaukana. Maaliin yhdentenätoista ja SM 4. yleisessä.

Vielä kisat polttelee, niin vähintään SM-duathlon on ohjelmassa...