keskiviikko 18. joulukuuta 2013

Kuviot kuntoon ensi vuodelle,vihdoin ja viimein

Tässä syksyllä oli mietinnän paikka millaisia muutoksia kokonaisuuteen tekisin. Urheiluun tarvitsen enemmän aikaa kuin viime vuonna, että tulostaso olisi sillä tasolla, että se motivoi jatkamaan urheiluun panostusta. Nyt näyttäisi lopulta siltä, että tutkijan työpanos tippuu 50 %:iin koko kevääksi aiemman 75 %:n sijaan. Tämä on merkittävä parannus urheilupolelle, kun viikollakin pystyn jatkossa tekemään parempia harjoituksia.
Viime vuodesta pitää myös harjoittelua parantaa, kun sairastelujen lisäksi harjoittelu ehkä "puuroitui" liikaa tiettyihin perustreeneihin. Keväästä asti oireillut lonkka oli varmaan yksi merkki, että jotain olisi pitänyt tehdä toisin. Ei vaivannut paljoa, mutta muistutti varsinkin juostessa. Nyt erityisellä keskittymisellä lonkan seutuun ja yhden jalan liikkeisiin voimaharjoittelussa, lihashuollon lisäksi, alkaa vaiva parantua.

Mitenkäs sitä kipukoukkua käytetään?


Juoksutestin kävin juoksemassa kuukausi sitten Jyväskylässä ja testi meni hyvin samaan tapaan kuin 2 vuotta aiemmin. Tänään Kuopio-hallissa meno oli jo selkeästi parempaa, ja kun uimassakin on tullut käytyä joka toinen päivä viimeiset 1,5 viikkoa, niin ihan hyvään menoon olen päässyt joulun alla.
Yksi mieluinen puoliksi punainen "joululahja" tuli Joensuusta, kun yhteistyö PunaMustan kanssa jatkuu myös ensi vuonna. Nyt alkaa olla aika lyödä lukkoon harjoitus- ja kisasuunnitelmat ensi vuodelle. Hyvä runko on jo olemassa, mutta palaan joulun jälkeen suunnitelmiin.

Ei muuta kuin hyvät joulut!

maanantai 21. lokakuuta 2013

Kausi 2013

Viimeisestä kisasta on jo reilu kuukausi, niin on aika tehdä yhteenveto kaudesta. Kauteen lähdin samalla kaavalla kuin aikaisempaan: 75 % panos tutkimustyöhön ja loppu aika sitten perheelle ja urheilulle. Ei helppo kokonaisuus, mutta talvi meni suunnitellusti. Urheilurintamalla näytti kaikki olevan kunnossa hyvään kauteen pääsiäisenä. Sitten iski kova ja sitkeä keuhkoputkentulehdus, mikä sekoitti pakan kokonaan. Toipuminen oli vaikeaa, kun päiväkodista tuli uutta flunssaa samaan tahtiin kuin edellisestä ehti parantua. Kesän alkaessa kunnosta oli jäljellä pelkkä kysymysmerkki.
Eka kisa Barcelonassa puolimatka päättyi puolikuntoisena vatsavaivojen kanssa keskeytykseen, mutta sen jälkeen alkoi näkyä valoa tunnelin päässä. Aarhusin puolimatkalla uinti takkusi, pyörä kulki ja juoksu oli hieman tahmeaa.
Kauden pääkisat:
Kaiken piti alkaa olla kunnossa Joroisten alla, mutta näin jälkiviisaana voin sanoa, että joitain virheitä tuli vamistautumisessa tehtyä. Viimeisen 1,5 viikon aikana kova vauhti ei tullut niin helposti kuin sen pitäisi tulla hyvässä kunnossa ja siihen olisi pitänyt osata reagoida. Hyvin alkanut kisa päättyi keskinkertaisesti SM 4. tilaan. Kuopiossa hyvä yritys tuotti alimatkalta 5. tilan valmistautuessa kauden päätökseen. Lähdin hakemaan parannusta viime vuotiseen 3. tilaan Challenge Henley-on-Thamesista. Meno oli koko päivän tahmeaa eikä se ollut samaa kuin harjoituksissa kesän lopulla. Muuta selitystä tälle,  kuin pari viikkoa ennen kisaa alkanut lievä flunssa, en ole löytänyt.

Monet ovat sanoneet, että olen liian kriittinen tuloksien suhteen. Omaan tekemiseen pitää suhtautua kriittisesti, jos haluaa kunnon tuloksia. Ja toiseksi tiedän pystyväni paljon parempaa. Ensi vuoteen olen suunnitellut muutoksia, mutta palaan niihin myöhemmin.

Suurimmat kiitokset vuodesta menevät lähimmäisille. Tomppa jakoi neuvoja parhaansa mukaan tähän kokonaisuuteen, kiitos. Muuten tutut taustatuet mahdollistivat osaltaan kisaamisen maailman huippuja vastaan. PunaMusta ja Koiviston Isku mahdollistivat leiri- ja kilpailumatkat. Varasto (ja työhuone) on täynnä SUPin pyöriä ja niihin tyytyväisenä jatkossakin kisoissa alla on uudempi versio SUPin kisakoneesta. Sailfish on tukenut minua pari vuotta ja se on varmistanut, etten ainakaan varusteissa anna tasoitusta tässä heikoimmassa lajissani. Sauconeja olen kuluttanut tyytyväisenä vuodesta toiseen. Maxim on taas varmistanut jo hiihtoajoistani lähtien jaksamisen kisoissa ja treeneissä sekä palautumisen niistä. Kaikilla oli tärkeä palanen kokonaisuudessa ja isot kiitokset kaikille!

Vaikka suurempia palkintoja ei tänä vuonna tullut, niin monia hienoja kokemuksia tuli jälleen.
Tässä jo hymyilyttää (kuva otettu noin puoli tuntia maaliin tulon jälkeen). Kisan 3. ja 4. nauttimassa (alkoholitonta) palautumisjuomaa.
Pikkukakkonen loppuu nyt niin päätän tähän kauden 2013 analyysin.

perjantai 27. syyskuuta 2013

Täällä ollaan

Vajaat 4 vuotta sitten tehdessäni edellisiä sivuja keskityin liiaksi vain sivujen tekoon ja palveluntarjoajiin perehtyminen jäi vähäiseksi. Halpa ja huono valinta tuli tehtyä, mikä on jo pitkään harmittanut. Minun tuukkamiettinen.com -domainin hallinta on ollut koko ajan heillä, mikä pakotti pitämään sivut heillä. Nyt sivuni sitten lopettivat ilmeisesti lopullisesti toiminnan ja tuskin ennen helmikuuta saisin domainiani haltuun, niin täällä ollaan. Halusin olla erilainen ja värkkäillä itse nettisivuni, mutta varmasti tämä "tylsä" ratkaisu helpottaa elämää.
Englannin kisan jälkeen olin jo suunnitelmissa jatkaa kautta, mutta sitten iski enterorokko *3 perheeseemme. Itse sairastuin viimeisenä, mutta kaikilla mausteilla. Tässä on jo toista viikkoa kasvateltu partaa, kun naama on ollut punaisia näppyjä täynnä...
Eli kausi oli siinä. Siihen ja tulevaisuuden suunnitelmiin palaan täällä.
Pari vuotta olemme olleet yhdessä ja tämä pyörä on ollut paras, millä olen ajanut. Nyt on aika uudistautua, niin jos olet kiinnostunut, niin laita viestiä. (SUP aero tt Ultegra, koko M, hiilikuitukiekkoineen)

torstai 26. syyskuuta 2013

Challenge Henley on Thames 8.9.2013



 Viimeiset päivät menivät hyvin rutiinilla, kun kisapaikkakin oli jo ennestään tuttu. Lehdistötilaisuudessa tuli lopulta hyvää keskustelua triathlonin pitkien matkojen tilasta perjantaina. Samanlaisia mietteitä tuntui muillakin olevan ja oma linjani Challenge -sarjan kiertäminen Ironmanien sijaan on varmasti paras vaihtoehto minulle.

Kisa-aamu oli kylmä ja uinti käytiin usvaisessa Thamesissa. Alkumatkasta jo huomasin, ettei uinnissa ollut viime kisojen helpoutta ja väkinäisempi uinti tahtoi kaartua vasemmalle. Tämän takia tipuin pro-miesten ryhmästä, jossa normaali uinnilla olisin tullut helposti. Vajaan minuutin liian hidas uinti (57') teki kisasta vaikean.






Pyöräily alkoi hyytävissä merkeissä ja kylmyys oli isompi lisähaaste. Luultavasti ei täysin parantunut flunssa herkisti selkeästi enemmän kylmälle. Jalat eivät oikein missään vaiheessa tuntuneet hyvälle pyöräilyssä. Kylmyydestä johtuen energiankulutus oli suurempaa, niin puolenvälin jälkeen sattui heikompi hetki. Ylimääräisetkin geelit upposivat hyvin ja loppu oli hivenen parempaa, mutta neljän kärki oli mennyt menojaan.









Juoksun alussa varpaat ja akilleet olivat edellen jäässä, niin juoksu oli vaikeaa. Ekan kiekan (10 km) lopuksi juoksu parani ja pääsin noin 3 h/maraton -vauhtiin. Juoksussakin huomasin, ettei olo ollut täysin normaali. Päivän piristys tuli 6 km ennen maalia, kun sain yhden selän kiinni koko päivän yksinäisen taistelun jälkeen. Neljänteen sijaan pitää olla tyytyväinen tuolla kisapäivän olotilalla.
















On se kisapäivä pitkä ja rankka huoltajallekin, mutta kyllä tästä parista taitaa erottaa "onnellisen finisherin" ;)


Finntriathlon, Joroinen 21.7.2013

Sairastelujen jälkeen toukokuusta alkaen harjoittelulla oli vain yksi päämäärä: Finntriathlon. Tilanne näytti keväällä huolestuttavalta tämän kesän suhteen, mutta lopulta pääsin hyvässä iskussa Joroisiin ja nälkää oli, kun viime vuonna en päässyt puolustamaan mestaruutta.
Uinti oli etukäteen epävarmin lenkki suorituksessani. Uinti onnistui erinomaisesti ja pääsin todella hyvistä asemista pyöräilemään hyvä voimaisena, kun uin pienessä ryhmässä koko matkan. Kaikki oli siis menossa suunnitelman mukaan.
Pyöräilyn alun ajoin suunnitellusti ja tarkkailin sykettä, mikä oli herkässä. Keskinopeus oli reilusti yli 41 km/h ja kaikki näytti hyvältä. Sitten yllättäen (niin nopeasti) Darby tuli ohitse, ja koska oli vain yksi tavoite, niin eikun Darbyn perään. Ajo muuttui väkinäiseksi enkä kauan pysynyt perässä. Tämän jälkeen suorituksesta puuttui rentous ja helppous kokonaan. Väkisin isolla tuumalla pyörittäminen taisi sitten tyhjentään energiat ja varsinkin voimat jaloista. Hastin sain tuttuun tyyliin kiinni, mutta tällä kertaa en päässyt tyhjillä jaloilla karkuun.
Tankki oli toisessa vaihdossa aivan tyhjä, mutta eka kilsa juostiin Jamon kanssa. Sen jälkeen toinen alkoi juosta ja toisella jäi hölkkävaihde päälle. Oma juoksu alkoi paranemaan vasta kolmannella kierroksella, mutta taistelutahto oli hävinnyt jo paljon aikaisemmin. Maaliin siis viidentenä (SM-4.) eikä paljon hymyilyttänyt...
Darby teki todella vahvan suorituksen eikä siihen olisi ollut sanomista paremmallakaan lopulla. Ehkä omaan suoritukseen keskittyminen, ja Darbyn huomiotta jättäminen, olisi tuottanut ainakin ajallisesti paremman lopputuloksen. Mutta pakkohan se oli yrittää, kun oli noin hyvät asetelmat ja kova usko omaan mestaruuteen. Keskittyminen mastaruustaistoon hävitti samalla mahdollisuuden taistella loppuun asti pronssista, mikä meni Panulle hyvällä suorituksella. Oli varmasti kova tasoisin Finntriathlon vuosiin ja mitalit meni kovemmille.