Finntriathlon Vierumäki

Pieni epävarmuus oli flunssan jäljiltä, miten vauhtia tänään löytyy. Uintiin otin kovan lähdön ja olin eka poijulla kärjessä kolmantena. Vähän piti sen jälkeen ottaa happea, mutta ihan ok uinti yksinään kolmanneksi "hyvissä tarkkailuasemissa". Pyöräilyssä oli aivan eri jalat kuin Saksassa ennen keskeytystä. Ajo oli vahvaa ja wattimittarin mukaan yritin pitää vauhdin suht tasaisena. Juoksu oli kumpuilevassa maastossa, mutta jalat toimi hyvin. Happi ei kulkenut ihan parhaalla tavalla vielä flunssan jäljiltä, mikä ehkä eniten näkyi juoksussa. Tasainen juoksu toi selvän ensimmäisen Finntriathlonin voiton.

Tyytyväisiä miehiä kisan jälkeen.

Lähdimme koko perheen voimin matkaan matkailuautolla ja yllättävän positiivinen kokemus näin triathlonkilpailuunkin. Tästä voi jatkuu muutaman päivän lomailua. Kiitokset myös järjestäjille. Kisa oli järjestelyiltään kansainvälistä tasoa ja Vierumäki tarjosi hienot olosuhteet triathloniinkin. Hyvä valmistavakisa Joroisille ja enköhän jatka vielä Tahkollekin Finntriathlonien merkeissä.

Käypäs katsomassa Kestävyysurheilun sivut.

Uuteen nousuun

Eipä se flunssa heti parantunut näissä Suomen kesäkeleissä, mutta juhannuksesta lähtien olen päässyt takaisin treenaamaan. Tänään hain parempaa pyöritystä jalkoihin sisäpyöräilyllä. Saksan kisan ohi mennessä osuu Vierumäen Finntriathlon hyvin ohjelmaan ja sieltä on hyvä lähteä hakemaan vauhtia. Mukava lähteä uuteen kisaan ja järjestäjät saivat jo ensimmäisestä kisastaan kiitosta järjestelyistä.

Toivottavasti tänäkin kesänä alkaisi näyttämään tältä vähitellen...

Toinen muutos sai alkunsa jo viime syksynä, kun oli tehtävä jonkinlainen valinta urheilun ja tutkimustyön välillä. Päätöksestä johtuen perjantai on viimeinen päivä yliopistolla, sitten hetkeksi triathlonistiksi. Joroisten jälkeen aloittelen uutta työuraa, kun tällainen pro-triathlonisti pystyy elättämään itsensä ehkä tuon aikaa, jos kisat menee hyvin...

Challenge Kraichgau

”Saksa on paska maa”.

No jos vähän enemmän kisasta. Kaikki oli valmiina tämän päivän kisaan, mutta niin vaan flunssa yllätti viime yönä. Kävi siis täsmälleen samalla tavalla kuin kaksi vuotta sitten samassa kisassa. Tällä kertaa flunssa veti olon löysäksi ja aamulla oli vaikea saada hereille itseä. Aina pieni tukkoisuus ei kisaa pilaa ja yritin elätellä toiveita, että paikat aukeisivat kisassa. Uinnin ajattelin ottaa varovaisesti. Se olikin ainut asia, mikä meni suunnitellusti. Vähän kiihdytys oli varovainen ja jäin turhan hitaaseen ryhmään. Toisen puoliskon vedin tätä ryhmää ja uinti tuntui helpolta. Vauhti oli max im-vauhtia ja olo oli ihan ok, niin kohtalaiseen suoritukseen oli mahdollisuudet. Pyöräjalat eivät sitten tulleet mukaan ollenkaan, kun tunne ja mittarit kertoivat vaisusta menosta. Jonkun aikaa yritin odottaa olon paranemista, mutta 18 kilometrin kohdalla päätin lopettaa. Pyörittelin kuitenkin yhtenä lenkkinä ajetun lenkin läpi ja lähdin toisesta vaihdosta kotimatkalle.

Harmittaahan se, kun turha reissu tuli. Kisa ei ollut onneksi mikään pääkilpailu ja toivottavasti tämä flunssa on ohi menevää lajia. Tämän kauden ehdottomat pääkisat ovat Joroinen ja EM-täysimatka, joihin on vielä aikaa. Onneksi tällä kertaa takana on ehjä harjoituskausi, niin kaikki on vielä mahdollista.

Kisaviikko

Kroppa ei ole ollut vielä ihan kisakunnossa ja viimeistä vauhtia olen hakenut ääripäiden harjoituksilla. Siis joko kovaa tai hiljaa. Uinnissa satasia pitkällä palautuksella tai kelailua uudella Sailfishin G-Rangella, mistä ei märkkäri parane. Pyöräilyssä lyhyitä vetoja tai sitten rauhallista pyörittelyä. Eilen Vehmerin lenkki + pari kiihdytystä 97 km 3.13 h ja keskisyke 98/watit 160. Vänärillä hain vauhtia juoksuun 10*800m ja toisenlaista juoksua Jynkänvuorella. Lähdin vuosien tauon jälkeen iltarasteille, kun melkein kotiovella oli lähtö, mutta varovaisen alun jälkeen lähdin sitten vähän juoksemaan selkiä kiinni...
Treenien lisäksi paljon omatoimista lihashuoltoa ja hieronnassakin on tullut useaan otteeseen käytyä.

Monesti on kysytty tankkausvinkkejä pitkään kisaan, niin tässä tällä kokemuksella hyväksi havaittu kaava:

Joskus minulla oli tärkeimpiin tankkauspäiviin 2-3 päivää ennen kisaa tietyt kotona tehdyt ruuat, mutta tästä rutiinista piti totutella pois, koska tärkeimmät kilpailut ovat ulkomailla eikä matkoilla voi niin tarkkaan kontrolloida mitä syö.

Lopullinen keskittyminen pitkään kisaan alkaa yleensä edellisenä viikonloppuna tilanteeseen sopivalla valmistavalla harjoituksella. Mitään varsinaista tyhjennysharjoitusta en tee, vaan haen hyvää tuntumaa kisavauhtiin. Jos kisa on lauantaina, niin tankkauksen teen ke-to. Olen kokenut parhaaksi olla kasvattamatta paljoa aterioiden kokoa. Vähän enemmän hiilihydraattia ja useampia välipaloja, mutta ei mitään suurempia muutoksia. Juon Maximin tankkausjuomaa noin litran/päivä ja lisään siihen merisuolaa. Jos näinä päivinä pitää matkustaa tai käydä kisapaikalla mukana on aina: 1 pullo tankkausjuomaa, 1 pullo vettä + vähän merisuolaa ja pieneen nälkään Maximin energiapatukka tai banaani. Kisamatkalla lentokoneeseenkin on hyvin tuttu rutiini, että täytän nuo pullot heti turvatarkastuksen jälkeen.

Kisaa edeltävänä päivänä yritän saada olon mukavaksi kisa-aamuun ja ruokailu on normaalia vähäisempää: Iltapäivään asti aika normaalisti ja sitten päivälliseksi esim. kanasalaatti. Iltapalaksi vaaleaa leipää, jugurttia ja Nutridrink tai vastaava. Kisa-aamuna ruokahaluni on yleensä huono ja se koostuu: kahvista, vaaleasta leivästä, kofeiinigeelistä ja Nutridrinkistä. Ennen starttia otan vielä tankkausjuomaa ja ehkä geelin.

Toki kaikkien pitää kokeilla se itselle sopiva kaava. Näillä eväillä menen siis tämäkin viikon ja sunnuntaina on toivottavasti kaikki kohdallaan puolikkaalla Challenge Kraichgaussa. Jatkan tankkausasiaa myös kisaraportissa.