HOLA!

Viimeisestä kirjoituksesta on vierähtänyt aikaa ja tarkoitus on ollut ottaa vakavammasta urheilusta lomaa. Hurjina opiskeluvuosina meno jatkui heti viimeisen triathlonkisan jälkeen hiihtohommilla, mutta työssäkäyvä-perheenisä-triathlonisti-elämä on sen verran kova yhdistelmä, että syksyn ottaa mielellään vapaammin. Toinen syy hiljaisuuteen urheilurintamalla on jo ennen Joroista revähtänyt(?) takareisi, mikä vaati kuntoutusta ja lepoa, että tuli kuntoon. Nyt intoa riittää taas ensi kesään ja suunnitelmat alkavat selkeytyä.

Isyysloman pari viimeistä viikkoa on mennyt täällä Fuerteventuralla. Sitkeä köhä on vaivannut ¾ osaa perheestämme, niin omat urheilut on ollut kevyitä. Ensivaikutelma saaresta on hyvä. Saarella olisi hyvät puitteet ironman-treenille: saa puskea tuulessa menemään yksin karussa ympäristössä. Täällä on ollut todella vähän pyöräilijöitä, vaikka kelit ovat suosineet.

Tämä vuosi meni hivenen pienemmällä panostuksella toisen lapsen syntymän vuoksi, mutta hallitsin kokonaisuuden hyvin ja urheilulliset tavoitteet kilpailuissa täyttyivät. Tärkeintä oli, että onnistuminen osui pitkästä aikaa Joroisille. Yksi hieno onnistuminen 2011 voiton ja parin Kaitsusta otetun loppukirivoiton lisäksi Joroisilta.

Menneestä vuodesta taas kiitokset tuttuihin osoitteisiin: Suomen Urheilupyörälle pyöräpuolesta ja koko SUP-tiimille hyvästä hengestä,  Maximille urheiluravinteista, Mbodylle älyhousuyhteistyöstä, Sauconylle juoksujutuista ja Sailfish on auttanut edelleen pysymään pinnalla. Mielenkiintoiset lisät ovat olleet Suunto Ambit3 ja kokonaisuuden seurantaan Emfit, jolla olen seurannut yöuniani kesästä lähtien.

Ja suurimmat kiitokset perheelle tuesta ja mukana olosta!

Finntriathlonit päätökseen

Odotukset olivat korkealla ennen Tahkon täysmatkaa, kun takana oli hyvä kisa Joroisissa ja hyviä yksittäisiä harjoituksia. Mutta lauantaista tuli vaikea päivä.
Aamulla kävin viiden aikoihin pienellä aamulenkillä ja totesin, että tuulta on reippaasti ja se tulee pahimmasta suunnasta uintia ajatellen. Uinti on "herkkä" lajini ja terävät aallot tai märkäpukukielto on myrkkyä minulle. Tein lähtöpaikan suhteen vielä huonon valinnan, kun lähdin vasemmasta laidasta ja aurinko nousi oikealta, etten pystynyt seuramaan muiden uintia kunnolla. Jäin heti uimaan yksinään, ja vielä kun pohkeet kramppailivat toisella kierroksella, niin tuloksen voi lukea väliajoista...

Nopean vaihdon ansiosta pääsin jo 4 kilometrin kohdalla noin puolen minuutin päähän Teemusta ja ajattelin ajavani helposti Teemun kiinni. Teemu lähtikin ajamaan riskillä ylivauhtia ja itse ajoin hieman kovemmilla wateilla kuin suunnittelin. Eroa tuli Teemuun, mutta muita sain kiinni. Pitkä takaa-ajo kävi raskaaksi ja energiat alkoivat loppua viimeiselle kierroksielle (45 km) lähtiessä. Tässä vaarmaan näkyivät sekä vähäiset harjoituskilometrit että vähän turhan niukka energiasuunnitelma pyöräilyyn. Pyöräilyn loppu oli enemmänkin selviytymistä vaihtoon kuin valmistautumista / tankkausta maratonille.

Hyvältä näyttää, mutta "myöhästyin" toisesta vaihdosta. Kuva Timo Kananoja

Juoksun alussa oli otettava normaalia enemmön energiaa ja se vaikeutti itse juoksua. Teemu sai kasvatettua eroa noin 6:sta 7:ään minuuttiin ekalla kympillä. Tuhdimpi tankkaus toi sitten huonon olon enkä päässyt kunnon takaa-ajoon juoksussa ollenkaan. Juoksin "helposti" kakkosena maaliin nihkeän päivän päätteksi.

Kuva: Bullseye Photography -http://www.bullseye.fi/

Kuopion mestaruus meni Rypysuon norsemanille. Ollaan Teemun kanssa kisattu hiihdon junnusarjoista lähtien tasapäin ja eiköhän meidän välien selvittely jatku.
Päätös kauden mahdollisesta lisäkisasta selkiytyi lauantain aikana. Tässä ei ole odotettavissa enää samanlaista lentoa kuin Joroisissa, niin triathlonkausi päättyi lauantaihin.

2/3 suoritettu

Joroisten hyvä kisa tyhjensi kropan ja palautuminen otti aikansa. Odottelin rauhassa 1,5 viikkoa, että harjoituksiin palasi hyvä vire. Sen jälkeen olen harjoitellut ironman-tyyppisesti viimeiset 1,5 viikkoa. Keväällä ei tullut jauhettua ironman-treeniä edellisten vuosien tapaan, mutta paluu näihin treeneihin on tuntunut varsin kotoisalta.

Pitempiä harjoituksia on siis tullut tehtyä kaikissa lajissa ja kulku on ollut hyvää. Harjoitusjakso päättyi tänään tuttuun "tupladuathloniin". Nyt Tahkon täydenmatkan kisaan on 1,5 viikkoa ja viimeisellä kolmanneksella on aika viimeistellä kroppa Tahkon kisaan. Kisat on mennyt hyvin, mutta voitto puuttuu vielä tältä vuodelta. Siihen on kaksi mahdollisuutta, kun Tahkon kisan lisäksi Teemu on otettavissa kiinni Finntriathlonin kerääkokosarjan kokonaiskisassa.

Tulihan sitä pohdittu, että olisiko voinut jotain tehdä paremmin Joroisissa. Minulle ehkä sopivampaa pitkää kiriä en uskaltanut ottaa, kun pelkäsin jalkojen kramppaavan ennen stadionille saapumista.

Finntriathlon Joroinen

Kunto tuntui hyvältä heinäkuun alussa, mutta viimeinen kisa Vierumäellä ei mennyt odotusten mukaisesti toisin kuin viime vuonna. Siispä tällä kertaa piti miettiä, mitä pitää korjata. Valmistauduin kisaan täysin tunteen perusteella harjoitellen enkä yrittänyt väkisin mitään ennalta suunniteltuja vauhteja/tehoja. Kisaan laadin tarkan suunnitelman ja mm. etukiekon vaihdoin pyörään.

Uinnin startin otin Tatun vierestä, mikä meni hyvin. Tällä kertaa alkukiihdytyksestä matkavauhtiin siirtyminen ei onnistunut, vaan uinti meni hyvin väkinäiseksi. Sen takia aloin vielä mutkitella. Näin Teemun edessä 500 metrin kohdalla ja lopulta yritin vain tulla siinä peesissä rantaan. Darby pääsi karkaamaan minuutin verran jo uinnissa.

Pyöräilyssä äkkiä oli taas kavereina Tatu ja Teemu, jolla oli alkumatkasta eniten menohaluja. Puolimatkassa saatiin vielä kiinni Jamo ja Liatskiy. Tällä kertaa maltoin passailla pyörällä viimeiseen huoltoon asti ja sen jälkeen reippaampaa ajoa loppuun. Panun sain kiinni, muttei kukaan tippunut kyydistä.

kuva: Bullseye photography

Juoksuun lähdin pitämään vauhtia Liatskiyn kanssa ja SM-hopea -taistossa sain eroa muihin. Ekat 10 km juostiin yhdessä, mutta Liatskiy sai toisella kierroksella noin 50 metrin eron. Yritin taistella kaikin voimin mahdollisimman lähellä ja yllättäen selkä alkoi lähestyä viimeisellä kierroksella. Sain Liatskiyn kiinni samassa kohdassa, jossa Jens ohitti minut vuosi sitten, ja yritin heti tiputtaa venäläisen. Se ei onnistunut, ja toisen kerran iskin alamäkeen, mikä rullasi minulla paremmin, mutta sekin tuloksetta. Sitten olikin loppukirin odottelua. Kaksi kertaa aiemmin olen ollut kirissä Joroisissa ja molemmissa tuli voitot Kaitsusta. Liatskiy avasi kirin, kun tulimme kenttäalueelle ja pystyin vastaamaan siihen pienistä krampeista huolimatta. Maksimivauhti oli molemmilla sama eikä ero muuttunut loppusuoralla, niin tällä kertaa tuli kirissä turpaan. SM-hopea kyllä hymyilytti maalissa, kunhan kiristä olin toipunut.

Darby oli täysin ylivoimainen ja toivottavasti hänen kulkunsa on samaa luokkaa ulkomaan kisoissa loppukesällä. Oma suoritus oli yksi parhaista pitkillä matkoilla, kun ottaa huomioon harjoittelutaustan. Oman voittoni eteen 2011 olin ulkomailla harjoittelemassa 6 kk ja nyt leiripäiviä ei tullut ollenkaan. Käytetyt harjoitustunnit tuli käytettyä viisaasti, niin palkintona oli kolmen pettymyksen vuoden jälkeen hyvin kirkas SM-hopea Joroisissa.

SUP -kolmikko palkintoineen.

Tämä hopea on voitettu etenkin meidän perheelle. Lisäksi SM-mitali oli ensimmäinen Koiviston Iskun ja Suomen Urheilupyörän väreissä Joroisissa, kun molemmat ovat tukeneet uraani viimeiset neljä vuotta, kiitos!

ps. Teemun selkä alkaa jo näkyä Finntriathlonin kokonaiskisassa (ratkaiseva kisa siis Tahkon täysimatka 15.8.)... 

Finntriathlon Vierumäki

Viime lauantain Finntriathlon Vierumäen kisaan lähdin jo selvästi varmemmin tuntein, kun harjoituksissa meno oli hyvää. Kisa oli hyvä valmistava treeni Joroista varten, ja vielä kun useimmat kisakumppanit olivat myös viivalla.

Kisa lähti hyvin käyntiin ja uin helposti Teemun ja Tatun kanssa. Vähän turhaan peesailin ja Tatu pääsi vähän karkaamaan. Pyöräilystä odotin selvästi vahvempaa ajoa kuin Vanajanlinnassa, mutta pyörä oli vaisua alusta lähtien, varsinkin tuulisilla osuuksilla. Tämä ehkä selittynee väärällä "kiekkovalinnalla", mutta myös hellekeli imi parhaan terän. Juoksukin oli löysää, kun eipä Kuopiossa ole ollut tuollaisia kelejä tänä kesänä. Maaliin neljäntenä ja Teemu karkasi hieman kerääkokosarjan yhteiskisassa.

Vähän jäi hampaankoloon ja parannettavaa, mutta ne tärkeimmät kisat on vasta tulossa. Jospa tänä vuonna tulisi Joroisilla se onnistuminen...

Finntriathlonit käyntiin

SM-duathlonin jälkeen suunta on ollut ylöspäin, mutta välillä hengityksen kanssa on vaikeaa. Lähdin pikkaisin epävarmoin fiiliksin Finntriathlonin avauskisaan Vanajanlinnaan. Kertaakaan en käynyt järvessä uimassa ennen kisaa, mutta altaassa testasin märkkäriuintia. Edelleen märkkärillä uinti nopeuttaa minua noin 10 sekuntia/100m. Pyöräilytkin olen ajanut joko tempo tai cc-pyörällä.

Kisaan sain hyvän lähdön ja uinti meni suunnitellusti. Puolimatkassa oli jopa kiristämisen varaa, mutta näin Darbyn uimassa vieressä, niin ajattelin uida mahdollisimman helposti ryhmän mukana rantaan. Rantautumisessa otin Teemun peesin ja Darby pääsi karkaamaan. Tuttuja naamoja meidän pyörä porukassa: Teemu, Tatu ja Kaitsu. Pyöräily oli vähän vaikeaa (vieras pyörä), mutta loppuun meno parani.

Juoksuun lähtö on se kisan paras hetki...

Nopealla vaihdolla pääsin juoksuun kolmantena. Vielä juoksusta puuttui helppous, mutta paljon parempaa kuin duathlonissa. Teemu kiritty hyvin, kun oli perässä  suurimmaksi osin vain 5 sek. Sain tehtyä pieni rytminvaihdoksia, ettei tarvinnut suurempaa kiriä viritellä. Maaliin tyytyväisenä kolmantena ja tästä on hyvä jatkaa Finntriathlon-sarjan keräämistä. Oli muuten yleinen sarja Turun ja Kuopion välinen taisto (Turku 1,2,5 ja Kuopio 3,4,6). Savolaiset odottovat pitempi matkoja...

Kesäkö?

Kesän tulo ainakin tänne Kuopioon on ollut tuskaista. Kunnon kesäkelejä ei ole vielä juurikaan ollut. Pienen räkätaudin jälkeen päätin käydä aloittamassa kauden SM-duathlonissa. Meno oli odotetun vaikeaa ja syke herkässä. Sen jälkeen harjoittelu on tarttunut hyvin. Varsinkin pitkät harjoitukset ovat kulkeneet, mutta kovemmissa vauhdeissa hengitys ei ole pelannut normaaliin tapaan. Todennäköisesti siitepölyillä on oma vaikutuksensa tähän (allergiat pahentuneet viime vuosina).

Ei siellä noin lämmin ollut...

Seuraavan kerran hapenottoa testataan todella sunnuntaina Finntriathlonin avauskisassa Vanajanlinnassa. Miesten kisa vaikuttaa hyvälle lähtölistan perusteella. Kunnon kisalla on hieno aloittaa tämän kesän kerääkokosarja-urakka!

Kevään kuulumiset

Aikaa on vierähtänyt edellisestä tekstistä, niin on aika päivittää tilannetta.

Talvitriathlonin jälkeen sairastuin, mihin kaatui mahdolliset hiihtokisat. Lumet suli lopulta nopeasti ja pieneen hiljaiseloon täällä blogissa on luonnollinen selitys. Varmaan rivien välistä pystyi lukemaan jo aikaisemmin, että meille syntyi toinen lapsi kuukausi sitten. Nelihenkinen perhe tuo omat lisähaasteet kokonaisuuden hallintaan, mutta harjoituksissa olen käynyt motivoituneena ja ajatuksen kanssa. Siitä osoituksena, että olen nyt uinut kahdesti viikossa (aikaisemmin noin 3 krt/vko), mutta siitä huolimatta kahden uintivalmentajan suusta olen kuullut viime viikkoina, että uintini näyttää paremmalta kuin kertaakaan viime vuonna. Eli kun aika harjoituksiin on ollut enemmän kortilla, niin on todella pitänyt miettiä harjoitukset aiempaa tarkemmin.

Harjoitusten tehostamisen ja pölyjen takia avasin ulkopyöräilykauteni vasta eilen (mitään työmatkojahan eikä pyörittelyä lasketa). Kun SUP pääsi asfaltille talven trainerissa olon jälkeen, niin kotikadulle jäi musta jälki lähtiessämme päästelemään talven höyryjä ulos ;) Harjoituksellisesti olen hyvässä vauhdissa kesän kisoja ajatellen.

Tässä siis koko talven ja kevään pyöräilyiden maisema. Palkintokaappi siirtyi pienen prinsessan tieltä omaan työnurkkaukseeni.

Tämän uuden tilanteen takia kisasuunnitelmani on hyvin maltillinen. Uskon, että pystyn tekemään yksittäisiä hyviä kisoja tällä harjoittelulla, mutten useita pitkiä kisoja. Finntriathlonit sopivat siis hyvin tälle kesällä, niin niiden ympärille sitten tilanteen mukaan joitakin kisoja. Ja pieni varaus on sille, että kausi jatkuisi ulkomailla syksyllä...

Talvitriathlonkokeilu

Vähän heppoisella valmistautumisella ei tullut uudesta S3-talvitriathlonista toivottua tulosta. Kelit aiheuttivat viime hetken muutoksia reitteihin. Lumikenkäily olikin umpihangessa, mikä toi lisähaastetta. Kilpakumppaneilla oli paljon sopivammat kengät lumikenkäjuoksuun ja olikin odotettavissa pieni tasoitus ensimmäisessä lajissa. Vaihto sujui hitaasti ja luistelusta ei tullut oikein mitään. Lyhyellä radalla kaarreluistelu oli merkittävässä roolissa enkä ollut harjoitellut sitä ollenkaaan, kun luistelun piti olla järven jäällä. Lisäksi itse piti laskea kierrokset 30:een asti, niin keskittymistä itse vauhtiin ei juuri jäänyt. Odotin olevani vahva hiihdossa, mutta eipä kello tykännyt tällä kertaa hiihto-osuudestakaan. Itse hiihto tuntui hyvälle, niin vanhat sukseni eivät taida olla enää huippukunnossa. Hyvä harjoitus ja piristys keskelle talvea, mutta kun olen kerran talvi(väline)urheilusta siirtynyt kesälajiin, niin tavoitteiden muodossa päätös pitää jatkossakin.

Tarkoitus oli käydä hakemassa palkintorahat kotiin. mutta käteen jäi SM-pronssi ja juttu urheiluruudussa. Seuraavaan kisaan sitten paremmin valmistautuneena ;)

Uutuuksia

Hiihdon sivuvaikutuksena on siis ollut kilpailuvietin herääminen. Varsinaiset kovemmat hiihtokisat mietityttävät, koska kalustoni alkaan olla keskimäärin 10 vuotta vanhaa, eikä tuo suksihuoltopuoli ole kiinnostanut entiseen malliin. Ensimmäiseen hätään tuli ilmoittauduttua uuteen talvitriathlonkisaan (lumikenkäily 5km + retkiluistelu 12km + hiihto 8km). Hiihto siis kulkee ja oletan, että nuo muutkin lajit menee hyvällä hiihtokunnolla. Takana on nyt yksi lumikenkäjuoksu ja tämänpäiväinen luistelu. Näillä pohjilla kohti Lahtea lauantaina.

Suunnon kello pääsee nyt kovaan testiin, mutta kyllä kelloa kelpaa ainakin ranteessa pitää.

Minulla oli kolmisen vuotta Garmin Forerunner 910xt käytössä ja se toi huomattavan parannuksen aikaisempiin mittareihin (Polar & Suunto) nähden. Nyt kun Garminista, kuin myös suomalaisista kilpailijoistakin, tuli uusi versio, niin tuli aika vaihtaa mittaria. Koska käytössäni on Mbody-housut, jotka ovat kytköksissä Suunnon Movescountiin, niin oli luontevaa vaihtaa Suunnon uuteen Ambit3:een. Ensivaikutelma kelloon on hyvä ja harjoituksiani voi jatkossa seurata Movescountissa (TuukkaMi).

Ladulta vauhtia ensi kesään

Joulukuussa tuli tasaisesti tehtyä kaikkia tri-lajeja. Lähtötaso on vähintäänkin edellisten vuosien kaltainen. Joululoman aikaan löysin pitkästä aikaa todellisen hiihtoilon. Onhan se ollut mukavaa vaihtelua harjoitteluun ennen jouluakin, mutta kun Kemijärven talvessa pääsi hiihtämään pertsaa, niin mies oli yhtä hymyä. Todella hyvää harjoitusta kesää varten ja mikäs siinä on hiihdellessä, jos meno maistuu.


Kuva ei liity juttuun mitenkään, mutta vierailtua on siis tullut uudistuneessa kotikaupungissa. Kun lenkillä ei ole tapana pysähtyä kuvailemaan, niin parempaakaan ei ole tarjolla... 

Kädet olivatkin "oudot" uidessa syksyllä, mutta nyt löytyi taas tuttu jumi ;) Hiihtoinnostus tuo mieleen tietysti kisatkin. Kävin perjantaina juoksemassa omaa tasotestiä Kuopio-hallissa (2*2k + 4*1k kynnysten välissä). Aerobisella kynnyksellä meno oli mukavaa ja kellokin tykkäsi, mutta ei enää anakynnyksellä. Siis tällä hetkellä ei ole ainakaan alle 60 kilometrin hiihtokisoja tiedossa...

Harjoiteltu on jo kisareitilläkin...

Ensi kesän ohjelma rakentuu siis Finntriathlon-sarjan ympärille. Siellä varmasti kirittäjää löytyy sopivasti ja itsellä tietenkin Tahkon kisan kaltaiset onnistumiset mielessä. Ulkomaan kisareissu on suunnitteilla sitten syksyllä. Tällä kertaa en suuntaa etelän lämpöön treenaamaan, vaan nautin treeneistä Suomen talvessa ja perhe-elämästä.