torstai 14. joulukuuta 2017

Viimeistä viedään


Kirjoittelutahti on ollut tasaisesti vähenemään päin. Urheilurintaman kuulumiset mahtuvat jatkossa helposti joko Twitteriin @MiettinenTuukka tai Instagramiin tuukkamiettinen, niin ajattelin jättää tämän blogin pitämisen. Tämä osoite vaikenee tammikuussa, mutta sivut näkyvät jatkossa osoitteessa tuukkamiettinen.blogspot.com. Tässä on  vielä kuulumiset ja kiitokset kaikista näistä vuosista. Blogia tuli pidettyä kymmenisen vuotta ja itse urheilua on tullut se 35 v.

Kesän ehdoton pääkisa oli siis Challenge Roth, joka oli hieno kokemus, mutta sairastelu jätti (taas) hampaankoloon itse suorituksesta. Sen jälkeen kisasin Suomessa lyhyempiä kisoja, joita yllättäen taas flunssat sotki. Perusmatka meni pahasti penkin alle huonon uinnin takia enkä lämmennyt kisaan sen jälkeen juurikaan. Ensimmäinen kerta Ahvenanmaalla ei siis jättänyt kovinkaan lämpimiä muistoja. Seuraavalla viikolla oli uusi yritys maastotriathlonin puitteissa. Eurassa rantauduin ensimmäisen kerran triathloneissa ekana! Kisa oli muutenkin tasaisen hyvä suoritus, mutta muilla osuuksilla ei ollut enää kirittäjää. SM-kulta tuli kotiin ja jätti paremmat muistot kesästä.

Tänä vuonna mukana oli tuttu tukijajoukko, mutta laitetaan listaa tällä kertaa koko uran varrelta:



  • Isovanhemmat


Molemmat isovanhemmat olivat isossa roolissa ohjaamaan minut urheilun pariin. Kemijärveltä alkoi pitkälti hiihtäjän urani ja valitettavasti pappa ei ehtinyt nähdä urheilu-urastani mitään.  Leppävirralla seurattiin senkin edestä uraani ja ukki järjesti Leppävirran hiihtoareenaan minulle ensimmäiselle vuodelle kausikortin numero 1.


  • Hiihto-Kataja & lukion hiihtovalmennus

Ei minusta kansainvälisen tason triathlonistia olisi tullut ilman hiihtotaustaa. Katajan aktiivinen toiminta ja kova kilpailu innosti kovasti eteenpäin. Lukiossa homma meni vakavammaksi ja kovassa ryhmässä harjoittelu tuotti SM-mitaleja nuorissa.


  • Maxim

Maxim oli pitkäaikaisin tukijani ja tarjosi aina hiihtoajoista lähtien tasokkaat energiapuolen tuotteet. Niillä jaksoi painaa tuhannet kilometrit ja tunnit.

  • Jyväskylän Stamina ja Koiviston Isku

Jyväskylässä minusta tuli ensiksi pitkien matkojen kärkipäänhiihtäjä Suomessa ja ennen kaikkea siitä muunnos kansainvälisen tason triathlonistiksi. Staminan porukan ansiosta en jäänyt niin yksin hiihtopiireistä erkaannuttuani. Kovimpiin vuosiin tuli mukaan #Söderdahlbrothers. Tompan apu oli korvaamaton, että sain harjoittelua muunnettua enemmän triathloniin tähtääväksi. Viimeiset vuodet olenkin edustanut Iskua tämän vuoksi.


  • Saucony

Saucony oli koko triathlonuran ajan tukenani ja sain juosta hyvillä kengillä. Minulle sopivat kengät ja riittävä määrä kenkiä säilytti jalat ehjänä kovillakin harjoitusjaksoilla. Gerisale toi kansainvälisyyttä myös tukija puolella.

  • SUP

Suomenurheilupyörä tuli mukaan kuusi vuotta sitten. SUPin pyörät ovat pitäneet minut samalla tasolla kilpakumppanien kanssa ja mikä tärkeintä, että nämä laadukkaat pyörät on kasattu Suomessa.


  • Sailfish

Sailfish vei märkäpukuni uudelle tasolle eikä uinnin heikkous ole ollut ainakaan puvusta kiinni.


  • Vanhemmat

Kaiken pohjana on ollut vanhempien tuki. Melkoista hiihtoelämää oli viimeiset vuodet kotona ja apua on ollut aina tarjolla viimeisen 35 vuoden ajan. Kyllä se "yksilöurheilijan polku" menee pitkään äidin ja isän "takapihalla" Suomessa.


  • Oma perhe

Viimeiset vuodet kaikista lähin tuki on tullut vaimolta. Aikaisemmin urheilu tahtoi mennä liiankin vakavaksi ja hyvä, kun elämään on tullut paljon muutakin. Pitkää oli ajatuksissa ”all in” ja sitten lopetus ”huipulla”. Nyt perheen kasvun myötä tämä on muuttunut loivemmaksi laskuksi ja hyvä niin, että on ollut sopeutumisaikaa elämänmuutokseen.

Syksyllä Saksassa myös työmatkan merkeissä.
Isot kiitokset kaikille vuosien varrella auttaneille ja mukana olleille! Olen saanut kokea ja oppia urheilu-urastani valtavasti.

Ensi vuodelle ei ole vielä mitään suunnitelmia ja joka vuosihan tässä on ”off season” pidentynyt. Urheilullinen elämäntyyli varmasti jatkuu ja ehkä se lappu on taas vyötäröllä ensi kesänä välttääkseni vieroitusoireita.

Perheenisä & työmatkaurheilija

Tuukka

Lopuksi vielä lista ikimuistoisimmista kisoista:

  • SM-hopea M-20 sarjan 30 kilometriltä Nousiaisista oli ehdoton kohokohta hiihdon nuorten sarjoista¨
  • SM-hopeat Joroisissa 2007 ja 2008 loppukirivoitoilla Kaitsusta
  • Ironmanin puolikkaalla St. Pöltenissä 2009 voitto pyörälyajoissa Chris "Macca" McCormackista (2* Havaijin voittaja)
  • Ironman Couer d’Alene (5.) 2009 oli ensimmäinen iso reissu ja jäi vain sen yhden sijan Havaijin paikasta PRO-sarjassa
  • Challenge Walchsee (6.) 2010 oli yksi kovimmista puolimatkankisoistani
  • Ironman New Zealand (7.) 2011. Reissu oli ikimuistoinen 5kk maailman toisella puolella, mutta Canterburyn maanjäristys sekoitti valmistautumisen itse kisaan.
  • Challenge Barcelona (7.) 2010 (jäi?) paras aika ironmanissa 8.32
  • Challenge Henley on Thames (3.) 2012 toi parhaan sijan isossa kisassa
  • Voittaminen on se juttu ja SE tuli 2011 Finntriathlonissa Joroisissa