Viimeiset päivät menivät hyvin rutiinilla, kun kisapaikkakin oli jo ennestään tuttu. Lehdistötilaisuudessa tuli lopulta hyvää keskustelua triathlonin pitkien matkojen tilasta perjantaina. Samanlaisia mietteitä tuntui muillakin olevan ja oma linjani Challenge -sarjan kiertäminen Ironmanien sijaan on varmasti paras vaihtoehto minulle.
Kisa-aamu oli kylmä ja uinti käytiin usvaisessa Thamesissa. Alkumatkasta jo huomasin, ettei uinnissa ollut viime kisojen helpoutta ja väkinäisempi uinti tahtoi kaartua vasemmalle. Tämän takia tipuin pro-miesten ryhmästä, jossa normaali uinnilla olisin tullut helposti. Vajaan minuutin liian hidas uinti (57') teki kisasta vaikean.
Pyöräily alkoi hyytävissä merkeissä ja kylmyys oli isompi lisähaaste. Luultavasti ei täysin parantunut flunssa herkisti selkeästi enemmän kylmälle. Jalat eivät oikein missään vaiheessa tuntuneet hyvälle pyöräilyssä. Kylmyydestä johtuen energiankulutus oli suurempaa, niin puolenvälin jälkeen sattui heikompi hetki. Ylimääräisetkin geelit upposivat hyvin ja loppu oli hivenen parempaa, mutta neljän kärki oli mennyt menojaan.
Juoksun alussa varpaat ja akilleet olivat edellen jäässä, niin juoksu oli vaikeaa. Ekan kiekan (10 km) lopuksi juoksu parani ja pääsin noin 3 h/maraton -vauhtiin. Juoksussakin huomasin, ettei olo ollut täysin normaali. Päivän piristys tuli 6 km ennen maalia, kun sain yhden selän kiinni koko päivän yksinäisen taistelun jälkeen. Neljänteen sijaan pitää olla tyytyväinen tuolla kisapäivän olotilalla.
 |
| On se kisapäivä pitkä ja rankka huoltajallekin, mutta kyllä tästä parista taitaa erottaa "onnellisen finisherin" ;) |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti