Finntriathlon Joroinen

Kunto tuntui hyvältä heinäkuun alussa, mutta viimeinen kisa Vierumäellä ei mennyt odotusten mukaisesti toisin kuin viime vuonna. Siispä tällä kertaa piti miettiä, mitä pitää korjata. Valmistauduin kisaan täysin tunteen perusteella harjoitellen enkä yrittänyt väkisin mitään ennalta suunniteltuja vauhteja/tehoja. Kisaan laadin tarkan suunnitelman ja mm. etukiekon vaihdoin pyörään.

Uinnin startin otin Tatun vierestä, mikä meni hyvin. Tällä kertaa alkukiihdytyksestä matkavauhtiin siirtyminen ei onnistunut, vaan uinti meni hyvin väkinäiseksi. Sen takia aloin vielä mutkitella. Näin Teemun edessä 500 metrin kohdalla ja lopulta yritin vain tulla siinä peesissä rantaan. Darby pääsi karkaamaan minuutin verran jo uinnissa.

Pyöräilyssä äkkiä oli taas kavereina Tatu ja Teemu, jolla oli alkumatkasta eniten menohaluja. Puolimatkassa saatiin vielä kiinni Jamo ja Liatskiy. Tällä kertaa maltoin passailla pyörällä viimeiseen huoltoon asti ja sen jälkeen reippaampaa ajoa loppuun. Panun sain kiinni, muttei kukaan tippunut kyydistä.

kuva: Bullseye photography

Juoksuun lähdin pitämään vauhtia Liatskiyn kanssa ja SM-hopea -taistossa sain eroa muihin. Ekat 10 km juostiin yhdessä, mutta Liatskiy sai toisella kierroksella noin 50 metrin eron. Yritin taistella kaikin voimin mahdollisimman lähellä ja yllättäen selkä alkoi lähestyä viimeisellä kierroksella. Sain Liatskiyn kiinni samassa kohdassa, jossa Jens ohitti minut vuosi sitten, ja yritin heti tiputtaa venäläisen. Se ei onnistunut, ja toisen kerran iskin alamäkeen, mikä rullasi minulla paremmin, mutta sekin tuloksetta. Sitten olikin loppukirin odottelua. Kaksi kertaa aiemmin olen ollut kirissä Joroisissa ja molemmissa tuli voitot Kaitsusta. Liatskiy avasi kirin, kun tulimme kenttäalueelle ja pystyin vastaamaan siihen pienistä krampeista huolimatta. Maksimivauhti oli molemmilla sama eikä ero muuttunut loppusuoralla, niin tällä kertaa tuli kirissä turpaan. SM-hopea kyllä hymyilytti maalissa, kunhan kiristä olin toipunut.

Darby oli täysin ylivoimainen ja toivottavasti hänen kulkunsa on samaa luokkaa ulkomaan kisoissa loppukesällä. Oma suoritus oli yksi parhaista pitkillä matkoilla, kun ottaa huomioon harjoittelutaustan. Oman voittoni eteen 2011 olin ulkomailla harjoittelemassa 6 kk ja nyt leiripäiviä ei tullut ollenkaan. Käytetyt harjoitustunnit tuli käytettyä viisaasti, niin palkintona oli kolmen pettymyksen vuoden jälkeen hyvin kirkas SM-hopea Joroisissa.

SUP -kolmikko palkintoineen.

Tämä hopea on voitettu etenkin meidän perheelle. Lisäksi SM-mitali oli ensimmäinen Koiviston Iskun ja Suomen Urheilupyörän väreissä Joroisissa, kun molemmat ovat tukeneet uraani viimeiset neljä vuotta, kiitos!

ps. Teemun selkä alkaa jo näkyä Finntriathlonin kokonaiskisassa (ratkaiseva kisa siis Tahkon täysimatka 15.8.)...